Jo on lämmintä.

Tekniset laitteet kun on vielä telakalla, niin jää aikaa lorvailuun. Sitä onkin sitten tultu tehtyä oikein urakalla. Hiljaa mielessäni oon siirtäny projekteja syksymmälle ja varautunu jopa ensi kesään. Hermostua ei pidä ollenkaan. Muuten tulee sutta ja sekundaa.

Rentoutumishetkelläni takapihan hetekalla kaivoin kameran esiin (Tyynyn alta tietenkin) ja napsein kuvia siitä mikä sattu linssin eteen tulemaan.

Se on pala aitaa. Seissy paikallaan jo vuodesta 1956. Tämän teidän siitä, että löysin kiven johon kyseinen vuosiluku oli kaiverrettu.

Hevoskastanjan kukat alko veteleen viimisiään. Nyt siellä taitaa olla jo hedelmätkin aluillaan.

Jättisuuri valkovuokko on ollut meitin pihan koriste jo pidemmän aikaa. On sinnikäs kukkija. Alotti joskun toukokuun puolella ja vielä kukkii.

Koirakin siinä sitten veteli rappusilla torkkuja. Se ei pane pahakseen vaikka ihan oltaiskin vaan.

Ja aina varma kukkija. Voikukka!