Syystuulten puhaltaessa

Meitin perheessä on tullu vastaan varmaan pieni väsymys. Sitä jo salaa odottaa lunta, ettei hetkeen tarvis tehdä yhtään mitään.... paitsi luoda lunta. Huokaus!

Isäntä tasottaa pihaa ja mä seison vieressä "kivivahtina". Kaikki tarpeex suuret ja litteet kivet pitää kerätä aitaa varten talteen. Siinä ei siis oo paljoa lapsille kerrottavaa. 

Syksyn tullessa juostaan taas metsän puolella ihan kyllästymiseen asti. Jos siihen nyt edes voi kyllästyä. Iltana eräänä lueskelin sienikirjaa ääneen isännälle ja sanoin, että jaha, mennään sitten ja poimitaan kaikki punaset.

Saalis ei ollu kovin hääppönen, mutta tehtävä tuli täytettyä. Nyt kun vielä saadaan rohkastua mielemme ja tehtyä näistä ruokaakin...

Nämä piti kuvata kun oli kauniita kuin kukkaset. Ei löytyny meitin sienikirjan sivuilta.

Ja koirakin poimi omat tuliaisensa metsän kätköistä.

Siis pihapiiriin takasin. Päivänä eräänä sitä pihaa taas tasotellessa, isäntä yht`äkkiä huutamaan, että nyt kannattaa varoa, kaivuri kaatuu justaansa. Minä kiljumaan takasin, ettet nyt tee sitten yhtään mitään ennen kun saan haettua kameran ja siitä paikasta pinkasin sulokkaasti kuin sorja gaselli kameraa noutamaan. Pitkän aikaa kuvasin hengittämättä ja hiljaa mielessäni jo innostuin kuinka tästä saadaan kunnon toimintapätkä, mutta paskat. Ei se mitään kaatunu. Ei ollu ees lähellä. Video joutaa roskakoppaan ja tasotetaan taas sitä pihaa sitten.

Ruusut on kuitenkin kauniissa kukassa. Kukin kukkii omalla vuorollaan. 

Sisällä sain hiukan "tuunattua" naulakko systeemiä. Töistä kotia ajellessani tajusin, että meen vanha naulakko on ihan väärältä vuosikymmeneltä. Sille on pakko tehdä jotain.

Juu! Eix vaan ookkin. Siitä sitten naveton puolelle ja ne perunalaatikot esiin. Harmikseni huomasin, ettei toi väli vedä kahta laatikkoa, joten pitää keksiä vielä jotakin "maustetta". Nyt se näyttää hieman keskeneräseltä, mutta siistimmältä. ..sen hetken..

Pitää mennä takasin navettaan kattomaan mitä siltä löytyy.