Hyötypuutarha hyötykäyttöön

"Pienellä" vaivalla ja "hitusella" hikeä ja verta saatiin kun saatiinkiin hyötykasveille paikka kasvaa ja tuottaa satoa jo tänä kesänä. Isäntä ihanana nikkaroitti mulle tuollaset kasvikaukalot ja minä tomerana annoin ohjeita. Kärsivällisenä se teki just niin kun pyydettiin.  Toimitti multaa kaivurilla ja kuopi santaa niin paljon kunnes sanoin, että nyt riittää. Ja valmista tuli!

Kasveja odotellessa. Tänään ei kauppaan päässy tutkimaan siemenhyllyjä, mutta huomenna kyllä. Ja kasvaahan siellä jo ruohosipuli! Maitotonkkiin ammpelitomaatteja ja ehkä mansikka, (puutarhurin makean nälkään). Ruukkuihin yrttejä roppakaupalla. Vanha perunalaatikko taitaa saada kesäkurpitsan ja tuo ruskea puusaavi voi toimia ihan työkalulaatikkona.

Nämä herkut löyty takapihalta. Keräämisen jälkeen avasin uuden Viherpiha lehden ja kuinkas ollakkaan; siellä oli oikein ohjeet parsan poimintaan. Ne olis pitäny kaivaa maan alta poikki. Hittolainen! Syödään kyllä nämäkin vaikka olis katkottu mistä kohtaa.

Tuning!

Viikonlopulla oli taas hiukan tylsää ilmaa, joten tuunasin vanhoista perunalaatikoista meitin olohuoneeseen ns. kirjahyllyn. Kirjoja en sinne kuitenkaan ajatellu laittaa. Ne kerää vaan pölyä. (Mikäpä ei?) Cd-levyt sai oman paikkansa ja toinen hylly odottelee vielä sitä visiota mitä saa luvan kantaa.

Mulle tuo ruskea väri on lähellä sydäntä. En ymmärrä mix meitä ruskeen kannattajia on niin vähän?  Kaikki haluaa valkosta. Seuraavax mun pitäiskin tuunata pari laatikkoa valkosex! Tilaustyö veljen tyttärelle. Pitää vielä tarkistaa käyttötarkotus. Laitetaanko tekstiä kylkeen, vedetäänkö hyllyjä vai annetaanko olla laatikko laatikkona?

Sitä saa mitä tilaa ja kun ite tekee niin siitä sitten tulee sellanen kun tulee :D

Tänään on ollu sitten jo paljon kauniimpi ilma. Kiertelin puutarhassa ja ihmettelin kevään aikaansaannoksia.

Hevoskastanjassa on jo näin isot silmut. Kun ei vaan pakkanen pääsis purasemaan.

Tästä en tiedä mikä lie kukkanen on, mutta urheesti se tunkee itteensä ylös jo kahteen kertaan käännetystä maasta. Nää on hyviä kukkia. Ei nokkiinnu pienestä. 

Yritin tärkeenä bongata lintuakin pihapuusta, mutta mitään en nähny vaikka kuin yritin. Olin vielä tietävinäni linnunkin. Satakieli se siellä laulelee. Saattaapi olla, saattaapi olla että ei.

Takerrutaan pikkuseikkoihin..

Aina on puhuttu niistä suurien linjojen vetäjistä, mutta jos kerrankin oikein jäädään tuijottamaan niitä pikkuseikkoja. Niitä mitkä tekee siitä jostakin sen jonkin.

Vanhan lypsykoneen tonkkateline on saanu uuden elämän meen olohuoneen "Picassona".

Kanojen syöttökaukaloihin laitettiin pikkuruiset välihyllyt ja näin saatiin keittiöön maanmainiot maustehyllyt.

Vasikoitten karsina pääty meen sängynpäädyksi.

Viljankuljetushihnasta saatiin oiva lokerikko eteiseen avaimille ja muille pikkurojuille. Toinen hihna on saunalla pesuaineita varten.

Vanhat kirjat vaan on niin kauniita katsella. Ihan ittenään.

Niin, ja pihalla ei oo tapahtunu tänään yhtikäs mitään...

Arjen matematiikkaa

Meitin pihalla on noin 300 puuta joista 50 on havupuita. Eli roskaavia, lehtensä pudottavia puita; vaahteroita, tammia, koivuja... on siten noin 250 kappaletta.

Joka syksy yx puu pudottaa noin 7 kotikärryllistä lehtiä. Tähän lisätään noin kärryllinen oksanpätkiä ja muuta roskaa. Jos jätetään havupuut vallan laskujen ulkopuolelle saadaan 250 x  8 = 2000 kottikärryllistä roskaa. 

Seuraavax lisätään aikatekijä. Vuodessa tulee siis 2000 kärryllsitä ja arviolta viimisenä 5 vuotena ei oo haravoitu lainkaan. Karkeesti laskien 5 x 2000= 10000. Täytyy tietysti ottaa huomioon, että vanhoista lehdistä osa on jo saattanu maatua, joten voidaan vähentää muutama kärryllinen. Ööö... sanotaan 8500 kärryllistä. 

Muutetaan kärrylliset työtunneix. Haravointi, kerääminen, kärrääminen yhdelle kärrylle kestää noin karkeesti arvioiden puoli tuntia. 8500 kärryllistä ottaa siten aikaa 42,5 tuntia. VIIKKO rankaa työtä, ilman lakisääteisiä kahvitaukoja ja ilman tupakan tupakkaa!!

Jos vielä huomioidaan, että pitää päivät käydä ihan oikeissa töissäkin niin eipä oo kesällä tekemisen puutetta. Sitten tulee taas uus syksy...

Mutta ei pelkkää työntekoa. Välillä täytyy tehdä jotain kivaakin. 

Tein meille uuden postilaatikkotelineen. Ei tuu toista samanlaista vastaan ihan heti. Ja jos joku menee ja varastaa ton, niin saa kyllä tuta.

Siinä kun mä näprään näitä pikkujuttuja, isäntä vetelee suuria linjoja.

Terassinpohja tasottuu vauhdilla...

Kohta saadaan kylpeä ja juoda kunnon sumpit omalla terassilla! Jihaa!!