Askarrellaanko vähän?

Ensin saadaan idea. Ja sitten kerätään tarvittavat välineet. Idea syntyi jo aiemmin, jonka lupasin lomallani toteuttaa. Eli; otetaan ikkuna ja sahataan siihen sopiva vanerilevy.

Vedetään vanerilevy täyteen liisteriä.

Sen jälkeen laitetaan levylle haluttu tausta. Tässä tapauksessa jämätapettia. Sanomalehti, vanhan tai vaikka uuden kirjan sivut, tai vaikka vessapaperia. Kaikki käy.

Sitten odotellaan liisterin kuivumista. Ylimääräset tapetit kannattaa leikata pois vasta liisterin kuivuttua. Repee tosi herkästi märkänä. Joutessani askartelin muutaman kutsukortin rippijuhliin.

Sitten alkaa se hauskin kohta. Sommittelu. Laitetaan halutut esineet kauniisti (tai rumasti jos tykkää) levyn päälle ja kun ne on oikeilla kohdillaan, laitetaan ne kiinni. Ite käytin kuumaliimaa. Mutta jos on isoja ja painavia osia, kannattaa ehkä porata pieniä reikiä ja sitoa ohuella rautalangalla kiinni.  Tässä kohtaa on hyvä myös tarkistaa, että kaikki osat sopii ikkunan ja levyn väliin. Jouduin hiukan höyläämään isommista "rosoja" pois, jotta sopi.

Kun kaikki osat on kunnolla kiinni, kipataan koko komistus ikkunan päälle ja naputellaan levy nauloilla kiinni ikkunan pokiin.

Kun tausta on lujasti kiinni, lisätään "taulukoukut". Mulla ne jäi tässä kohtaa lisäämättä, kun en löytäny äkkiseltään mitään mikä jaksais kannatella koko komeuden painon. Lisään ne siis myöhemmin. Ja sitten; Ihastellaan.

Mun piti alunperin laittaa tää makuuhuoneeseen, mutta jotenkin puhutteli enemmän olohuoneen puolella. Joten mä meen nyt nikkaroimaan toisen makkarin teemaan sopivax.

Täysi rähinä päälle.

Aurinko pilkisti pilven takaa ja innostus puutarha hommiin palasi. 

Ensimmäisenä sai ruusupenkki kauan kaipaamansa hakkeen juurelleen. Jos hiukan hillitis rikkakasvien kasvua. Sen jälkeen siirryttiin suurempiin haasteisiin.

Kohde B.

Käytetävissä olevat aseet.

Niin sanotut uhrit.

Kolmen päivän ankaran ahertamisen ja hillittömän selkäsäryn lopputulos oli vaivan arvonen.

l

Istutin 43 kuunliljaa ja saman verran muita kukkia. Kaikkien nimeä en edes tiedä. Seuraavana jatketaan lähteeltä eteenpäin ja maahan laittamista odottaa vielä muutama havu  ja runsas määrä sipuleita. Liljan sipuleita löyty yli puolen metrin syvyydestä tossa kaivaessani. Liekkö se sittn syy, ettei oo kukkinu?

Melkein ukkostaa..

Mutta eipä oikein jaksa. Hiukan jyrisi ja siihen se taas jäi. Luvatut ukkosmyrskytkin oli ihan naurettavat. Ei tuu taivaalta kun vettä. Nurmikko muuttuu päivä päivältä pidemmäx viidakox ja kaikki paikat on sen näkösiä, ettei niihin oo koskettu aikoihin.

Joten mikäs sen mukavampaa kun ottaa vaikka nokoset. Tai kattoa hyvä leffa.

Tässä meidän makuuhuone. Päävärinä ruskea, niinkun se taitaa tulla kauttaaltan joka paikkaan. Isännän pyynnöstä lisättiin niin sanottu tehosteväri. Vihreä, jonka tietysti itse valitsin.

Nämä molemat arkun sain velipojalta, joka oli ostanu jonkun jäämistön. Samassa kuormassa tuli vanhaan matkalaukkuun piilotettuna viulun osia. Niistä vois kehittää vaikka makkarin seinälle jonkin tilataideteoksen.

Taidankin sen tuossa lomallani taiteilla.

Jo on lämmintä.

Tekniset laitteet kun on vielä telakalla, niin jää aikaa lorvailuun. Sitä onkin sitten tultu tehtyä oikein urakalla. Hiljaa mielessäni oon siirtäny projekteja syksymmälle ja varautunu jopa ensi kesään. Hermostua ei pidä ollenkaan. Muuten tulee sutta ja sekundaa.

Rentoutumishetkelläni takapihan hetekalla kaivoin kameran esiin (Tyynyn alta tietenkin) ja napsein kuvia siitä mikä sattu linssin eteen tulemaan.

Se on pala aitaa. Seissy paikallaan jo vuodesta 1956. Tämän teidän siitä, että löysin kiven johon kyseinen vuosiluku oli kaiverrettu.

Hevoskastanjan kukat alko veteleen viimisiään. Nyt siellä taitaa olla jo hedelmätkin aluillaan.

Jättisuuri valkovuokko on ollut meitin pihan koriste jo pidemmän aikaa. On sinnikäs kukkija. Alotti joskun toukokuun puolella ja vielä kukkii.

Koirakin siinä sitten veteli rappusilla torkkuja. Se ei pane pahakseen vaikka ihan oltaiskin vaan.

Ja aina varma kukkija. Voikukka!