Kasvihuoneen lumoissa

Äiti muori poikkes kaffella maanantai-illalla ja tuumasin siinä ääneen, että kasvihuone olis kiva. Siitä se ajatus sitten lähti. Tuumasta toimeen.

Neitseellinen maasto odotti rakennelmaa ja ilma oli kaunis.

Eikä siinä kauaa sitten menny kun pohjat oli jo valmiina.

Siitä sitä sitten alettiin kasaamaan pikku hiljaa ylöspäin.

Nimenomaan pikkuhiljaa :)

Välillä oikein nauratti kun taitaa olla noita kaupungin hommia tälläkin työmaalla. 

Mutta, valmistakin saatiin aikasex. Tiistai aamusella kerättiin lasit ja suunniteltiin minkä mallinen tehdään ja keskiviikkona alko rakentaminen. Torstain vei sade ja perjantaina jatkettiin. Nyt se alkaa olla viimeistelyä vaille valmis.

Katto ruuvit vaati hiukan voimaa jotta meni läpi asti.

Maanantaina jatketaan, joten jatkoa seuraa.

Nyrkit multaan

Puutarhan puolella riittää touhua vaikka aamusta iltaan. Ja illasta aamuun jos silmät pysyy auki. Salaojien kaivauksen jäljiltä "nurmikko"alue oli katastrofialuetta, johon oltais kyllä tarvittu jonkun isomman järjestön pikaistakin apua, mutta kun työvoimaa on tasan kax henkeä, asioilla on tapana hiukan venähtää.

Tässä me koiran kanssa kerätään KIVIÄ pois pohjasta. Koirasta ei kyllä ollu ku valvonta tehtäviin. Jollain työmaalla olis oiva nokkamies.

Melkein kaikki kerätty. Ja loput saakin sitten jäädä. Kerätään sitä mukaan pois kun leikkuri kiljahtaa. Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Ni!

Jo orastaa! Paikka paikoin on kyllä niin paljon kaljuja kohtia, että joudutaan käymään siemenkaupassa vielä kertaalleen tänä kesänä.

Löytöjä ja arjen pieniä keksintöjä

Toisinaan kun tuo arki rassaa on kiva lähteä hieman kiertämään kulmakuntia, ja joskus jopa tehdä jotain löytöjäkin. Poikettiin täällä paikallisessa suulikirppiksessä, jossa koko suuli notku jos jonkin moista tavaraa. Käteen ei paljoa jääny, mutta jotain kuitenkin.

Isännän löytö. Partateriä, hinta 2 euroo. Halpa! Vähän mä yritin sille sanoo, ettet sä nyt voi sitä pakettia avata, kun se pitää olla iskemätön, mutta se viis veisas mun motkotuksistani. Käyttöön nää kuulemma menee, eikä koristeex.

Mä löysin tämmösen! Emännän työkalulaatikko, hinta 20 euroo. Halpa! Tinkasin vitosen.. sillai varovasti, mutta sain sen hinnasta pois. Hyvä tyttö. Mitä käyttöä tälle keksis? Pitää vielä hieman miettiä. Jos mä laitan siihen vasarani ja porakoneen, niin enhän mä jaksa enää kantaa tätä. Umpipuuta.

Tää tuli sieltä juhannusreissun maalaiskirpparilta. Hinta 5 euroo, Kallis!

Iltaa istuessani ulkosalla, huokailin kun kukkaset ei saa kunnolla vetta, vaan aina on allapäin ja lehdet nuupallaan. Sen lampun mikä mun päässäni sytty, olis voinu vaikka nähdä jos ois sattunu kattomaan korvasta sisään just samaan aikaan.

Tädää!

Puolen litran muovipullosta pohja pois ja kukkasen juureen. Toimii! Isäntä taas siinä yritti, että onhan tommosia jo ollu vuoskauden kaupassakin myynnissä, mutta mä käskin sen olla hiljaa. Tää on mun keksintö, piru vie.

Homma toimii, ainakin niin kauan kunnes koira käy juomassa noi vedet tuolta "suppilosta" tai kuskaa sen johonkin omaan piiloonsa.

Nyt pitäis vaan keksiä, miten saan lasipulloista pohjat pois?

Sitten mä kekkasin, että teen koiralle lelulaatikon olohuoneeseen. Sillä kun on siunaantunu noita leikkikaluja kaverin pois menon jälkeen (vähän lellitään) ja ne on aina pitkin lattiaa.

Kun vielä sais Lemmyn oppimaan, että siivoo jälkensä, ja lelut tuodaan takas omalle paikalleen kun on lopetettu leikkiminen. Huokaus.

Home Office

Kun kotonaan painaa töitä on puitteet oltava sen mukaset, että jaksaa.

Alunperin huoneesta piti tulla ns. kuntosali (vanhempien mielestä) ja lapset oli pukeutumishuoneen kannalla. Kukaan ei saanu mitä tahto vaan äiti sai työhuoneen.

ENNEN:

Todella neitseellinen maaperä. Alotetaan tosta kaapista joka näkyy tossa yläkuvassa:

JÄLKEEN:

Siitä se ajatus sitten lähti!

Työ ompi himomme ja vapaa-aika intohimomme! Ei näistäkään kuvista ihan heti uskois, että on tullu oikein opiskeltua valokuvausta. Se taito ei taidakaan pysyä hyppysissä kameran vaihtuessa. Perusperiaatteet kyllä, mutta tekniikka kehittyy. Ei voi verrata polkupyörällä ajoon. Kun on oppinu kerran polkemaan, polkee sitä maailman tappiin saakka vaikka pyörät vaan vaihtuu.

Ja justahansa huomasin kun katoin noita kuvia; tarttisko ommella verhot!

Kivenpyörittäjän kylä

Otettiin pieni työmaa allemme. 

Aikamme siinä tuumailtiin, että mitäs sitä tuollekin määrämättömälle läjälle maata, nokkosia ja pujoja tekis... Kunnes se juolahti mieleen. Kiviä! Ja lisää kiviä! Niitä meillä piisaa.

Isäntä paino kaivurilla ja minä hartiavoimin (yllätys ;)) muutaman päivän ja valmistahan siitä sitten tuli.

Hittolainen, mutta meni siihen kiviä. Tuo aidan tekele pitää vielä tukea, milläs muullakaan kun kivillä, mutta muuten alkais oleen valmiimman puolella.

Tää vanha pyörä on kulkeutunu tällä tontilla jo moneen paikkaan, mutta nyt se taisi löytää sen viimeisen sijansa. Siinä saa olla nauttia auringosta.

Mä jatkan kivien pyörittelyä. Aita on kukkamaan ympäriltä vielä kesken...