Syystuulten puhaltaessa

Meitin perheessä on tullu vastaan varmaan pieni väsymys. Sitä jo salaa odottaa lunta, ettei hetkeen tarvis tehdä yhtään mitään.... paitsi luoda lunta. Huokaus!

Isäntä tasottaa pihaa ja mä seison vieressä "kivivahtina". Kaikki tarpeex suuret ja litteet kivet pitää kerätä aitaa varten talteen. Siinä ei siis oo paljoa lapsille kerrottavaa. 

Syksyn tullessa juostaan taas metsän puolella ihan kyllästymiseen asti. Jos siihen nyt edes voi kyllästyä. Iltana eräänä lueskelin sienikirjaa ääneen isännälle ja sanoin, että jaha, mennään sitten ja poimitaan kaikki punaset.

Saalis ei ollu kovin hääppönen, mutta tehtävä tuli täytettyä. Nyt kun vielä saadaan rohkastua mielemme ja tehtyä näistä ruokaakin...

Nämä piti kuvata kun oli kauniita kuin kukkaset. Ei löytyny meitin sienikirjan sivuilta.

Ja koirakin poimi omat tuliaisensa metsän kätköistä.

Siis pihapiiriin takasin. Päivänä eräänä sitä pihaa taas tasotellessa, isäntä yht`äkkiä huutamaan, että nyt kannattaa varoa, kaivuri kaatuu justaansa. Minä kiljumaan takasin, ettet nyt tee sitten yhtään mitään ennen kun saan haettua kameran ja siitä paikasta pinkasin sulokkaasti kuin sorja gaselli kameraa noutamaan. Pitkän aikaa kuvasin hengittämättä ja hiljaa mielessäni jo innostuin kuinka tästä saadaan kunnon toimintapätkä, mutta paskat. Ei se mitään kaatunu. Ei ollu ees lähellä. Video joutaa roskakoppaan ja tasotetaan taas sitä pihaa sitten.

Ruusut on kuitenkin kauniissa kukassa. Kukin kukkii omalla vuorollaan. 

Sisällä sain hiukan "tuunattua" naulakko systeemiä. Töistä kotia ajellessani tajusin, että meen vanha naulakko on ihan väärältä vuosikymmeneltä. Sille on pakko tehdä jotain.

Juu! Eix vaan ookkin. Siitä sitten naveton puolelle ja ne perunalaatikot esiin. Harmikseni huomasin, ettei toi väli vedä kahta laatikkoa, joten pitää keksiä vielä jotakin "maustetta". Nyt se näyttää hieman keskeneräseltä, mutta siistimmältä. ..sen hetken..

Pitää mennä takasin navettaan kattomaan mitä siltä löytyy.

Piti istuttaa kuusia...

Mutta toisin sitten kävi. Aina tuli jotakin muuta muka tärkeämpää tekemistä ja kuusen taimet odottaa edelleen istuttamista. Josko ensi viikonloppuna sitten.

Aloin suursiivouksen ja pyysin isäntää maalaamaan pari perunalaatikkoa "odotellessaan". Saatiinkin sitten kuisti parempaan ja kauniimpaan järjestykseen.

Nyt on kengät siistissä järjestyksessä ja jopa kuva todisteena siitä, että ne oikeesti saa järjestykseen!

Työkäsineille, koiran tarvikkeille ja muulle tuiki tärkeälle pikkutavaralle vielä oma hylly seinälle. Ihku. Mä oon tyytyväinen.

"Tupakkatauolla" kissa ja minä bongattiin jättisuuri toukka matelemassa pihakivetyksellä. Otin kuvan ja kannoin toukan kissan ulottumattomiin. Tiedä mikä kaunis ja kuinka iso perhonen siitä ensi keväänä kuoriutuu nauttimaan meen kukkaloistosta.

Ja sitä kukkaloistoa on yritetty laittaa kasvaamaan jo huimia määriä!

Ollaan laitettu maahan satoja taimia ja keväällä nähdään mitkä niistä oikeesti kasvaa ja mitkä ei.

Avoimet ovet puutarhaan

Tänään sunnuntaina oli valtakunnallinen puutarhapäivä, Tässä lähimaastossa oli 4 puutarhaa jotka oli ilmottautunu hommaan mukaan.

Otettiin isännän kanssa navigaattori ja lähdettiin kalastelemaan ideoita.

Ei käyty kaikissa neljässä, mutta kolmessa kuitenkin ja saatiin aikaa menemään siihenkin melkein viis tuntia. Ensimmäinen puutarha oli Säkylässä. Siellä pihan tunnelma oli vähän sellanen mitä haluaisin omaankin pihan. Ei turhan paljon nurmikkoa ja kierrätystavaroille annettu uusi elämä, jossakin toisessa tarkotuksessa.

Pihaan johti portti jonka peitti täysin tämä valtava köynnös. Paikan emäntä oli jossakin hukassa joten köynnöksen nimi ei tullu tietoisuuteen.

Aina löyty jotakin uutta ja mielenkiintosta. Tämän pihan jälkeen olis voinu lähteä heti kotiin ja alkaa soveltamaan ideoita omaan puutarhaan, mutta suuren väkimäärän innoittamana suunnattiin kohti Euraa ja seuraavaa pihaa.

Taiteilijapariskunnan pihamaalta ei tullu kuvattua kun tämä. Tarkotusperä tälle jäi avoimeksi mutta epäilisin että jotakin tekemistä sillä on sadeveden kanssa...?

Ja sitten kotikulmille Paneliaan. Pihamaalle joka oli täynnä kukkia. Suuri hortensiaköynnös melkein salpasi hengen. Upea näky.

Ei varmaan ihan ensi vuonna olla itekin mukana tapahtumassa, mutta jos sitten parin vuoden päästä :D 

Laitetaankos jalalla koreax?

Tuli eteen rippijuhlien järjestäminen ja kaikki paikat oli ihanasti rempallaan. Siinä tovi isännän kans tuumailtiin, että mikä nyt eteen. Sisälle väki ei kerralla mahdu, eikä me soppakattilaa tulellakaan koko päivää voida pitää.

Päätettiin siirtää juhlat ulos ja kun terassi ei vielä ole valmis, niin suulin (mulle navetta) siivoukseen sitte. 

Isäntä puhalteli lehtipuhaltimella lattialta roskat ovesta ulos ja mä jo suunnittelin ns. "sisutusta"

Pinta-alaa on ihan kitetävästi ja tilaa riittää isommallekin väelle. Hetken siinä tuumattiin ja tehtiin pöytä ja tuolit siitä mitä sattu 5 metrin säteeltä löytymään.

Penkkien päälle oli pakko laittaa räsymattoja, ettei vieraat olis saanu tikkuja pyllyynsä ja tais niissä lankuissa olla hieman pihkaakin. Pöydälle tuli sen verran mittaa, että kaikki vieraat mahtu samaan aikaan saman pöydän ympärille. Nyt tuo pöytä saakin olla suuli / navetan komistus ja odotella seuraavia juhlia. Ainahan on syytä juhlaan!

Tarjoilupöydäx vanha klaffipöytä ja samaa virkaa sai ajaa vanha singerin ompelukonekin. Ei jaksettu kantaa sitä poiskaan, joten kaunis katsella ja hyödyllinenkin.

Askarrellaanko vähän?

Ensin saadaan idea. Ja sitten kerätään tarvittavat välineet. Idea syntyi jo aiemmin, jonka lupasin lomallani toteuttaa. Eli; otetaan ikkuna ja sahataan siihen sopiva vanerilevy.

Vedetään vanerilevy täyteen liisteriä.

Sen jälkeen laitetaan levylle haluttu tausta. Tässä tapauksessa jämätapettia. Sanomalehti, vanhan tai vaikka uuden kirjan sivut, tai vaikka vessapaperia. Kaikki käy.

Sitten odotellaan liisterin kuivumista. Ylimääräset tapetit kannattaa leikata pois vasta liisterin kuivuttua. Repee tosi herkästi märkänä. Joutessani askartelin muutaman kutsukortin rippijuhliin.

Sitten alkaa se hauskin kohta. Sommittelu. Laitetaan halutut esineet kauniisti (tai rumasti jos tykkää) levyn päälle ja kun ne on oikeilla kohdillaan, laitetaan ne kiinni. Ite käytin kuumaliimaa. Mutta jos on isoja ja painavia osia, kannattaa ehkä porata pieniä reikiä ja sitoa ohuella rautalangalla kiinni.  Tässä kohtaa on hyvä myös tarkistaa, että kaikki osat sopii ikkunan ja levyn väliin. Jouduin hiukan höyläämään isommista "rosoja" pois, jotta sopi.

Kun kaikki osat on kunnolla kiinni, kipataan koko komistus ikkunan päälle ja naputellaan levy nauloilla kiinni ikkunan pokiin.

Kun tausta on lujasti kiinni, lisätään "taulukoukut". Mulla ne jäi tässä kohtaa lisäämättä, kun en löytäny äkkiseltään mitään mikä jaksais kannatella koko komeuden painon. Lisään ne siis myöhemmin. Ja sitten; Ihastellaan.

Mun piti alunperin laittaa tää makuuhuoneeseen, mutta jotenkin puhutteli enemmän olohuoneen puolella. Joten mä meen nyt nikkaroimaan toisen makkarin teemaan sopivax.

Täysi rähinä päälle.

Aurinko pilkisti pilven takaa ja innostus puutarha hommiin palasi. 

Ensimmäisenä sai ruusupenkki kauan kaipaamansa hakkeen juurelleen. Jos hiukan hillitis rikkakasvien kasvua. Sen jälkeen siirryttiin suurempiin haasteisiin.

Kohde B.

Käytetävissä olevat aseet.

Niin sanotut uhrit.

Kolmen päivän ankaran ahertamisen ja hillittömän selkäsäryn lopputulos oli vaivan arvonen.

l

Istutin 43 kuunliljaa ja saman verran muita kukkia. Kaikkien nimeä en edes tiedä. Seuraavana jatketaan lähteeltä eteenpäin ja maahan laittamista odottaa vielä muutama havu  ja runsas määrä sipuleita. Liljan sipuleita löyty yli puolen metrin syvyydestä tossa kaivaessani. Liekkö se sittn syy, ettei oo kukkinu?

Melkein ukkostaa..

Mutta eipä oikein jaksa. Hiukan jyrisi ja siihen se taas jäi. Luvatut ukkosmyrskytkin oli ihan naurettavat. Ei tuu taivaalta kun vettä. Nurmikko muuttuu päivä päivältä pidemmäx viidakox ja kaikki paikat on sen näkösiä, ettei niihin oo koskettu aikoihin.

Joten mikäs sen mukavampaa kun ottaa vaikka nokoset. Tai kattoa hyvä leffa.

Tässä meidän makuuhuone. Päävärinä ruskea, niinkun se taitaa tulla kauttaaltan joka paikkaan. Isännän pyynnöstä lisättiin niin sanottu tehosteväri. Vihreä, jonka tietysti itse valitsin.

Nämä molemat arkun sain velipojalta, joka oli ostanu jonkun jäämistön. Samassa kuormassa tuli vanhaan matkalaukkuun piilotettuna viulun osia. Niistä vois kehittää vaikka makkarin seinälle jonkin tilataideteoksen.

Taidankin sen tuossa lomallani taiteilla.

Jo on lämmintä.

Tekniset laitteet kun on vielä telakalla, niin jää aikaa lorvailuun. Sitä onkin sitten tultu tehtyä oikein urakalla. Hiljaa mielessäni oon siirtäny projekteja syksymmälle ja varautunu jopa ensi kesään. Hermostua ei pidä ollenkaan. Muuten tulee sutta ja sekundaa.

Rentoutumishetkelläni takapihan hetekalla kaivoin kameran esiin (Tyynyn alta tietenkin) ja napsein kuvia siitä mikä sattu linssin eteen tulemaan.

Se on pala aitaa. Seissy paikallaan jo vuodesta 1956. Tämän teidän siitä, että löysin kiven johon kyseinen vuosiluku oli kaiverrettu.

Hevoskastanjan kukat alko veteleen viimisiään. Nyt siellä taitaa olla jo hedelmätkin aluillaan.

Jättisuuri valkovuokko on ollut meitin pihan koriste jo pidemmän aikaa. On sinnikäs kukkija. Alotti joskun toukokuun puolella ja vielä kukkii.

Koirakin siinä sitten veteli rappusilla torkkuja. Se ei pane pahakseen vaikka ihan oltaiskin vaan.

Ja aina varma kukkija. Voikukka!

Mä ikkunoita putsailen...

Pidemmän aikaa on tullu manailtua sitä, että joka päivä pitää miettiä mitä tänään syötäisiin.. Musta se on kauheen rasittavaa pohtia sitä asiaa joka ikinen päivä.

Tyttäreni sitten sanoi, että tehdään ruokalista ja jos siihen vois sitten vaikka tehdä ihan omia ehdotuksiakin?? LOISTAVA IDEA!!

Löysin sitten tallin perukoilta tälläsen.

Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Ja tällänen siitä sitten tuli!

Laitoin liitutaulutarraa lasien päälle ja kiinnitin isännän kengännauhalla seinään. 

Upeeta, mahtavaa! 

Hieman kunnianhimosena oon laittanu joka päivälle oman ruokalajin, mutta todellisuudessa se taitaa olla niin, että joka toisen päivän kohdalla pitäis lukea; EILISEN JÄMÄT

Rakkaudesta ruosteeseen..

Ruosteessa on se ihana ominaisuus, että sen lisääntymistä ei tarvii harmitella. Aika patinoi kaikki hiukankin metallilta haiskahtavat niin kauniiksi, että niiden voi antaa vaan olla.

Nämä kärryt löyty navetan takaa ja nokkonen on ominut ne omakseen. 

Minkä lie häristimen renkaina nämäkin on toiminut? 

Yksinkertaiset ja kauniit köynnöstuet.

Tällä lapiolla on aikoinaan kaivettu ojaa varmaan tuhansia metrejä. 

Nyt se saa luvan olla "kaupungin hommissa".

Polkupyörä on sentään aito Jaguari -50 luvulta. Helmi.