Juhannus murheessa...

Meitin Ponu (englanninbulldoggi) on nyt ollu kolme viikkoa ripulilla ja kieltäytyny syömästä kokonaan. Väkisin on yritetty tunkea kurkusta alas kinkkua, kanaa, riisiä ja kaikkea muuta mahdollista, mistä ajattelis koiran pitävän. Ei mikään auta.

Eläinlääkärillä on hypätty ahkeraan. On otettu maksakokeet, on (mukamas) testattu haiman toiminta..tätä epäilen onko oikeesti tehty pyytämäni testi. Kävi turhan nopeesti. Addisoninkin tautia epäiltiin, mutta ei sitten ollu sekään. Ei tehoa antibiootit, ei pahoinvoinnin estolääkeet eikä mitkään muutkaan pillerit ja litkut. Alkaa olla aika voimaton olo. Kauanko sitä koiraa voi pakkoruokkia? Kaunko sen antaa kärsiä? Missä kohtaa pitää luovuttaa ja antaa periksi? Itkunsekainen juhannus siis ollu meitin perheessä.

Ollaan vielä kaiken lisäx mökillä. Pitäis olla rentouttavaa aikaa... Nauttia lomasta, perheestä ja kesästä. Kyllä on nautinto kaukana kun huoli on koko ajan suuri. Laitan "lomakuvia" sitten myöhemmin. Tähän kohtaan vaan puran nyt pahaa oloani. 

Kuva: Jenna Virtanen

Tähän päivään mennessä Ponun paino on pudonnu jo reilun 6 kiloa. Ressukka on pelkkää luuta ja nahkaa. Kattoo silmiin, niinkun pyytäen tai anoen. Auttaisin jos pystyisin. Internetin ihmeellinen maailmakin tuntuu tässä kohtaa olevan täysin asiasta tietämätön. Ihan kun me oltais ongelman kanssa yksin. Ketään ei oo ainakaan samanlaisesta ongelmasta kirjottanu mitään. Ei siis apua sieltäkään. Seuraavax aion ettiä täältä korvesta jostakin teurastamon josta saa raakaa sian tai naudan haimaa. Yrittänyttä ei laiteta.

Mukavaa Juhannusta kaikille kuitenkin tasapuolisesti! Toivotaan parasta mutta varaudutaan pahimpaan.